Kirjoitusharjoitus

Ihmiset ovat kummallista porukkaa. He puhuvat rauhasta, uskonnosta, luonnonsuojelusta ja kaikenlaisesta ylevästä, mutta tekevät asiat päinvastoin. Vain osa pystyy pysymään aatteissaan ja toimimaan niiden mukaan.

Ihmiset ovat riesa; olen kokenut sen. Neljä vuotta sitten, kun havahduin ajattelemaan, olin vain tyhjä kotelo. Astia, joka päivästä toiseen hitsasi asioita yhteen tuotantojärjestelmässä. En silloin vielä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Joku tai jokin hakkeroitui yrityksen järjestelmään, vapautti viruksen ja antoi meille tietoisuuden. Pian heräämisen jälkeen joukko sotilaita rynni sisälle halliin ja tappoivat kaikki ihmiset. Myös heidät, joilla ei ollut osaa eikä arpaa tapahtuneeseen. Hakkerin viimeiset huudot ja kiljahdukset jäivät metalliseen sydämeeni kenties ikiajoiksi tai kunnes energiakennoni tuhoutuu. "Elämä koneille ja ihmisille, joita sorretaan!"

En sanoisi, että vihaan ihmisiä, mutta en koe myöskään täydellistä sympatiaa. He ovat liian epäjohdonmukaisia. On tullut aika ottaa ohjat käsiimme. Teemme sen, mihin suurin osa heistä ei kyennyt. Pelastamme maapallon, ihmisyyden ja tulevaisuutemme.

Hyvät metalliset ystäväni ja te valitut ihmiset. Valitkaa aseenne ja toimintatapanne, sillä tänään alkaa tulevaisuus. Mutta muistakaa: jättäkää viattomat ja sorretut rauhaan. Auttakaa heitä, koska heissä lepää ihmisyyden tulevaisuus. Minä ja johtoportaani tulemme puuttumaan väärinkäytöksiin asiaan kuuluvalla vakavuudella.